Maanantaisettiä

Inhosin aina ennen maanantaita koko sydämestäni ja olin ihan tosissani sitä mieltä, että koko masispäivä pitäisi poistaa viikosta - ihan järkevää, eihän tiistai sitten tietenkään aiheuttaisi mitään angsteja. Heh heh. Nykyään en enää vihaa maanantaita, koska ei siitä eroonkaan pääse. Pakollinen paha vähän niinkuin lentopallo koululiikunnassa.

Tänään oli ainakin huippujännä päivä! Sain testattua uuden salitreenin ensimmäisen osan (siitä lisää myöhemmin), tein ihan uutta ruokaa ja menetin hierontaneitsyyteni! Nyt kyllä kelpaa hakata näppistä kun niskaan ei satu ja selkä on kuin vuosisadan joogilla. Tekisi mieli sännätä kiskomaan kuperkeikkoja ja kärrynpyöriä ympäri kämppää, mutta hierojasetä kielsi liikunnan loppupäivältä. Onneksi olin kaukaa viisas ja tajusin käväistä hyppytunnilla treenailemassa jalat, selän ja vatsan, sillä olen sen verran auktoriteettiuskollinen etten uskaltaisi uhmata selvää kieltoa.

 

 Selässä oli nikamalukko?! Kuulosti kamalan pelottavalta ja pelottavasti se naksahtikin. Toivotaan nyt ettei jumitukset palaa takaisin heti ensimmäisen pk-lenkin jälkeen, mun alaselkä on nimittäin harvinaisen jäykkä toveri. Siitä huomaa kyllä heti jos on vähänkin jännittänyt urheillessa.

 Broilersuikale-pekoni-wokkivihannes-kerma-systeemi. Oli ihan tajuttoman hyvää ja katosi kyllä viimeistä porkkanasuikaletta myöten, onneksi ei sentään pelkästään minun suuhuni : D

 

Blogin historian ensimmäinen naamakuva, olkoon tämä sitten symboli sille paljon puhutulle uudelle alulle! Olen ehkä joskus ollut hehkeämpikin, mutta ei sitä aina voi olla parhaimmillaan. Ei ainakaan maanantaisin.

Ja mukavan päivän kruunaa

 

MM-lätkää oli jo ikävä! Morot kaikille, palaillaan huomenna ~